Syria – Recipes from Home: ruusuinen vaniljakiisseli pistaaseilla

Syyria. Maa, jonka historia ulottuu uskomattoman kauas, mutta jonka viime vuodet ovat olleet erityisen raastavia. Syyria on otsikoissa sodan, hädän, tuhon ja kuoleman vuoksi. Ihmiset pakenevat kotoaan, koska heillä ei ole vaihtoehtoa. Suurien asioiden keskellä on vaikea ajatella niitä yksilöitä, joiden elämää sota repii, heidän tarinoitaan: he näkyvät pakolaistulvana tai tilastoina sodan uhreista.



Kuulostaako epäruokablogimaiselta aloitukselta? Mitä tekemistä sodalla on ruoan kanssa? Ehkä ei sodalla itsessään, mutta nyt unohdetaankin politiikka ja keskitytään ihmisiin. Itab Azzamin ja Dina Mousawin kirja Syria: Recipes from Home tuo Syyriasta esiin toisen puolen, nimittäin ruokakulttuurin. Ja syyrialainen ruokakulttuuri on todella upea, niin kuin tämä kirjakin. Dina ja Itab ovat matkustaneet ympäri Eurooppaa ja Lähi-itää tavaten syyrialaisnaisia. Vaikka sota on se syy, miksi kirjan sivujen naiset ovat lähteneet kotimaastaan, ja vaikka heidän kohtalonsa ovat paikoitellen varsin karuja, kirjasta ei jää päällimmäiseksi tunteeksi suru. Ruoka on ollut monelle naiselle tapa unohtaa sodan kauheudet, mutta se on ollut myös ihmisiä yhdistävä asia ja tapa kantaa kotia mukana.



Kirja pursuu toinen toistaan upeampia ja mielenkiintoisempia reseptejä. Kauniit ja harkitut kuvat tekevät kirjasta entistä houkuttelevamman. Raaka-aineista mieleen jäävät kasvisten runsas käyttö, granaattiomenasiirappi, pul biber eli Aleppo pepper (eräänlainen chili) sekä makean ja suolaisen ennakkoluuloton yhdistäminen. Monet ruoat ovat ns. vahinkovegaanisia, eli niitä ei ole erikseen tarvinnut muutella vegaanien tarpeisiin. Muitakin kasvisruokia esiintyy paljon, mutta ohjeissa käytetään myös lihaa ja kalaa. Täytyy tehdä timjami-halloumisalaattia,  baba ganoushia lampaan kanssa, täytettyjä munakoisorullia, erilaisia wrappeja, mtabakia, mkhabasaa ja mhammaraa...



Syyrialaiset ohjeet on muokattu niin, että ne on mahdollista toteuttaa länsimaisessa keittiössä. Eksoottisia raaka-aineita tulee vastaan, mutta ei liikaa. Moni ohje on toteutettavissa tavallisen ruokakaupan valikoimalla, mutta suosittelen vierailemaan myös Lähi-idän ruokatarvikkeita myyvässä erikoiskaupassa esimerkiksi granaattiomenasiirapin perässä. Englantia pitää osata, vaikka toivon todella että tämä kirja julkaistaan vielä suomeksi. Ruoat ovat omalla tavallaan mutkattomia – onhan kyse pääasiassa arkiruoasta, jota syyrialaiset kokkaavat ja syövät joka päivä.



Syria – Recipes from Home välittää rakkauden syyrialaista ruokakulttuuria kohtaan. Tämä on niitä kirjoja, jotka vetävät mukanaan kerta kerralta enemmän. Samalla tulee tutuksi syyrialainen elämäntapa, joka vaikuttaa pitkälti hyvin perinteiseltä. En aiemmin ollut tullut ajatelleeksi, että Damaskoksessa ja Aleppossa on ollut elämää jo noin kolmentuhannen vuoden ajan. Tämä on varovainen arvio; toiset puhuvat vähintään seitsemästä tuhannesta vuodesta. Kumpikin kaupunki kuulostaa kiehtovalta. Pitkä historia, herkullinen ruoka ja mielenkiintoinen kulttuuri, haluan matkustaa Syyr...

Ai niin.



Useimmiten jaan kirjasta jonkin suolaisen ruoan ohjeen, ja niitä olisi tässäkin kirjassa ollut vaikka millä mitalla. Nyt seuraa kuitenkin makea ohje, sillä tämä on aivan loistava: meillekin tuttu vaniljakiisseli saa uutta sävyä ruusuista ja pistaaseista. Olen muokannut ohjetta hieman, mutta periaate on ennallaan. Tämä on raaka-aineiltaan kirjan eksoottisemmasta päästä, mutta lupaan että lopputulos on ruusuveden metsästyksen arvoinen.



Ruusuinen vaniljakiisseli

5 dl maitoa
4-5 rkl maissitärkkelystä
3 rkl sokeria
1/2 tl vaniljauutetta tai vaniljasokeria
2 tl ruusuvettä
Koristeluun
pistaasipähkinöitä
(kuivattuja ruusun terälehtiä)

Mittaa maito, maissitärkkelys ja sokeri pinnoitettuun kattilaan. Laita liesi täydelle teholle ja sekoita, kunnes kiisseli sakenee ja pulpahtaa.
Ota kattila pois liedeltä. Lisää vaniljauute tai vaniljasokeri ja ruusuvesi ja sekoita hyvin.
Kaada kiisseli kulhoon tai annosmaljoihin jäähtymään.
Koristele pistaasipähkinöillä (ja kuivatuilla ruusun terälehdillä).

Kommentit

  1. Tämän tekstin äärellä menin hiljaiseksi. Onneksi ruoka ja sen valmistaminen tuo iloa myös kriisialueilla. Arjen on pyörittävä, tapahtui ympärillä sitten mitä tahansa. Hieno postaus, kiitos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Ruoalla on niin monenlaisia merkityksiä.

      Poista
  2. Kauniin värikkäitä kuvia ja kun siirrän ajatukset kirjas synnyin juurille, sanottomaksi vie minutkin

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Värikkyys kuvaa hyvin myös kirjan tunnelmaa – ei vain sodan aiheuttamaa ahdistusta vaan riemua rikkaasta ruokakulttuurista.

      Poista
  3. Huh hiljaisena kommentoin, et kyllä sillä ruoalla on vain voimaa, upeita kuvia kyllä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ruoka on ikuista. Ei varmasti ole viimeinen kerta kun tämä kirja vilahtaa blogissa.

      Poista
  4. Komppaan edellisiä, hiljaiseksi tämä kyllä vetää. Samalla mietin, että onneksi ruoka yhdistää, parantaa, lohduttaa... enkä nyt tarkoita vain herkkuja vaan ihan sitä arkistakin pöperöä. Tämä ruusuinen vaniljakiisseli menee tosin kyllä sinne herkkuosastoon! Täytyypä pitää silmät auki tämän kirjan varalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan näin: onneksi ruoka yhdistää myös vaikeissa tilanteissa. Ja onneksi tämä kirja tuo Syyrian upeaa ruokakulttuuria meidän ulottuvillemme!

      Poista
  5. Niin surullista mutta silti lohdullista. Ruoka on yhdistävä tekijä tässä maailmassa, meistä jokainen sitä tarvitsee ja jokainen sitä syö. Matkustellessa jaksan aina hämmästyä siitä kuinka erilaisia maut voivat olla vaikka raaka-aineet olisivat samanlaisia. Miten upeasti ihmiset osaavat hyödyntää mausteita ja vihanneksia ja hedelmiä. Nämä kupposet vaniljakiisseliä näyttävät vallan ihastuttavilta ja uskon että ovat erittäin herkullisia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Matkailu avartaa, ja niin tekevät kirjat ja ruokakin. Ja ruusuisesta vaniljakiisselistä tuli uusin ihastukseni!

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Seuraa Instagramissa @kuudespaisti