Satoa Goes Wild 2017

Olen sanonut tämän ennenkin, mutta toiston uhalla: Kuopio on loistava ruokakaupunki. Täällä ollaan ylpeitä perinteistä ja lähiruoasta, muttei pelätä uusia tuulia ja omaperäisiä lähestymistapoja. Hyvä esimerkki kaiken tämän yhdistämisestä on Satoa-ruokafestivaali, jonka alkukesän versio on villiruoan ympärille rakentuva Satoa Goes Wild.



Viime vuonna havahduimme Satoa Goes Wildiin viime tingassa, mutta tänä vuonna sitä osasi jo odottaa. Idea on sama kuin aikaisemmin: Satoa-passi toimii karttana, ohjelmaesitteenä, menuna ja nimensä mukaisesti passina, johon kukin ruokapaikka lyö oman leimansa. Mukana olevia ravintoloita ja annoksia on yhteensä kymmenen, ja ne voi kahden päivän aikana kierrellä vapaasti omaan tahtiinsa.  Lisäksi passilla pääsee ilmaiseksi Kuopion korttelimuseoon ja Kuopion museoon, ja VB:n näyttelyyn alennetulla hinnalla. Koska Satoa Goes Wild on samaan aikaan Kuopio tanssii ja soin kanssa, oheisohjelmana on tanssia, musiikkia, taidetta ja lapsille suunnattua ohjelmaa. Tarjolla on myös Mustan Lampaan villiyrttikoulu.



Aloitimme kierroksen perjantaina Konttiravintola Mortonin pisteeltä. Tarjolla oli luomuporkkanakeittoa villiyrttiöljyllä sekä vuohenputkipiirakalla. Lämmin keitto maistui ihanan tuoreelta porkkanalta, ja kaverina ollut vuohenputkipiirakka oli todella maukas. Mortonin piste oli konttiravintolan vieressä, ja istuskelimme kävelykadulla katsomassa ihmisvilinää.



Seuraavana suuntasimme Snellmaninpuistoon, jossa Thai Samruailla oli Satoa-piste. Kaikki ravintolan eivät nimittäin pystyttäneet festivaalipistettä omalle tontilleen, vaan niitä oli myös puistoissa ja museoiden pihoilla. Samruai oli juuri valmistamassa lisää annoksia ja odotusajaksi ilmoitettiin kymmenisen minuuttia, joten menimme suosittelun mukaisesti kadun toiselle puolelle Isä Camillon terassille, jossa sijaitsi Isä Camillon ja Mustan Lampaan yhteispiste.


Isä Camillolla oli tarjolla villiyrttihodari, Mustalla Lampaalla järvikalaspelttitaco villiyrtti-salsa verdellä. Kaikista annoksista on kuitenkin saatavilla myös kasvisversio sekä laktoositon että gluteeniton annos. Neljä paikkaa kymmenestä tarjosi myös vegaanisen vaihtoehdon. Valitsin kummastakin annoksesta kasvisvaihtoehdon, mutta näin seurueen muiden jäsenten liha- ja kala-annokset.



Kasvisannosten toteuttamisessa sekä Isä Camillo että Musta Lammas onnistuivat erinomaisesti. Isä Camillon hodarissa oli runsaasti sekä kasviksia että makua, sama päti Mustan Lampaan spelttitacoon. Kumpikin kasvisversio oli selvästi mietitty annos, ei ns. vanhanaikainen "jätetään liha pois" -tyylinen vegevaihtoehto. En osaa sanoa, kumpi annos oli parempi, mutta yhdessä nämä nousivat päivän parhaiksi.



Palasimme takaisin Snellmaninpuistoon, jossa saimme Thai Samruain villiä nokkoskanaa. Kanan päälle sai halutessaan ripotella lisätulisuutta. Puistossa sattui samaan aikaan olemaan harrastajateatteri Kepsutin improvisaatioryhmä. Samruain pisteen sijainti oli oivallinen, sillä Snellmaninpuisto on kesällä todella kaunis (ja suosittu piknikkohde), ja puistossa ollaan aivan Kuopion kauniin tuomiokirkon kainalossa.



Kymmenestä ravintolasta kaksi tarjosi jälkiruokaa, joten toinen näistä oli viimeinen annoksemme perjantaina. Kahvila Houkutuksen terassilla oli tarjolla kuusenkerkkävoissa paistettua pullaa, villiyrttijäätelöä, marjoja ja vanilijakermavaahtoa. Jäätelön sai valita muutamasta vaihtoehdosta, joista olisin voinut maistaa vaikka kaikkia. Päädyin raparperijäätelöön, joka olikin ihanaa. Tumma marjajäätelö oli myös todella kauniin näköistä. Koko annos oli harkittu, kaunis ja herkullinen.



Satoa Goes Wildin pisteitä ja annoksia ei ole mahdotonta kiertää yhdessä päivässä, sillä annokset ovat ennemminkin maisteluannoksen kokoisia kuin täysiä aterioita. Hyvä niin. Kuopion keskustassa kiertäminen ruoan perässä on melkein kuin aarrekarttaa seuraisi: jokaisella rastilla odottaa makuelämys. Pidän tästä toteutustavasta, ja tänä vuonna sääkin suosi molempina päivinä erinomaisesti. Päätimme tehdä samoin kuin viimekin vuonna eli käydä puolet pisteistä perjantaina, puolet lauantaina.



Jatkoimme kierrosta lauantaina iltapäivällä. Aloitimme Intron kurkkugazpacholla, jossa oli ketunleipää. Viime vuonna Introssa sai odottaa, mutta tätä ongelmaa ei tänä vuonna ollut. Intron piste löytyi sen omalta terassilta, ja kylmä kurkkugazpacho sopi kuumaan kesäpäivään aivan erinomaisesti.   Pitäisikin tehdä gazpachoa kotona nyt kun kesä kerran on oikeasti täällä.



Seuraava kohteemme oli King's Crown lähellä kirjastoa. Tarjolla oli palvihärkäbruschetta, josta innostuimme todella. Viime vuonnakin King's Crown oli mukana erittäin hyvällä leipäannoksella, ja tämän vuoden annos jäi myös positiivisesti mieleen. King's Crownin nurkalla on katu auki ja liikenteeltä suljettu, joten osa Satoa-pöydistä oli autotien puolella ihanan rennosti.



Pieni kävely King's Crownista Kummisedän pihaan teki vain hyvää. Loppujen lopuksi ruokapaikat ovat hyvin lähellä toisiaan, mutta kauniina kesäpäivänä tekee mieli kävellä enemmänkin Kuopion tunnelmallisilla rännäreillä (vain kevyelle liikenteelle tarkoitettu katu). Kummisetä tarjoili muhennettua palsternakkaa paahdetun kesäkurpitsan ja maahumalan kera. Annos oli aivan mielettömän hyvä. Palsternakkamuhennoksessa oli makua, ja annos oli harkittu ja kaunis kokonaisuus. Uskaltauduin kertomaan kokille, että annos oli tähän mennessä suosikkini. Myös viime vuonna Kummisetä tarjoili aivan loistavan kasvisannoksen.



Kävelimme VB-valokuvakeskuksen pihaan, jossa VS Ravintoloilla oli tarjolla haukipyöryköitä ja ketunleipää sekä villiyrtti-perunapyreetä. Kokeilin täälläkin kasvisannosta, joka oli kerrassaan mainio. Seura kehui haukipyöryköiden pehmeää rakennetta. VB:n piha on todella tunnelmallinen ruokapaikka, ja lisäksi VB:n kellarissa olevaan näyttelyyn sai puikahtaa maksutta.



Lounashuone Voltin piste Kuopion korttelimuseon pihassa oli viimeinen kohteemme. Kuten arvata saattaa, Voltti tarjoili jälkiruokaa: villivadelmamarenkia, ketunleipää, mansikkaa sekä mesiangervoa. Miten kaunis annos! Eikä maussakaan ollut valittamista; maut sopivat hienosti yhteen ja kokonaisuus oli ihastuttava. Täällä, kuten muillakin pisteillä, oli myös saatavilla juotavaa. Kuopion korttelimuseossa kannattaa muuten piipahtaa, jos Kuopioon suuntaa. Jo sen piha on kaunis syreeneineen. Eikä VB:n pihakaan kovin pahalta näytä...




Yhteistyössä Satoa Kuopio Food Festival.

Kommentit

Suositut tekstit