Parga, Kreikka: kreikkalainen ruokailta

Pargassa nautimme tunnelmasta, maisemista ja hyvästä ruoasta. Keskiviikkoiltana emme menneetkään syömään tavernaan niin kuin tavallisesti, sillä meitä odotti kreikkalainen ruoanvalmistuskurssi. Olin varannut kurssin etukäteen oliiviöljymuseon sivuilta, ja vähän ennen kuutta saavuimme paikan päälle.

Alkuun näimme pienen filmin oliiviöljyn tuotannosta. Sen jälkeen ohjaajamme Kassi sekä oliiviöljymuseon Ilias esittäytyivät meille. Meitä oli 12 ihmistä kuudesta eri maasta: Chilestä, Norjasta, Romaniasta, Ruotsista, Puolasta sekä minä ja äitini Suomesta. Yhteisenä kielenä toimi englanti sekä kiinnostus ruokaan. Saimme maistella ensin oliivituotteita, mm. erilaisia öljyjä sekä oliivitahnaa. Sitten meidät johdatettiin pitkän pöydän ääreen, jossa oli 12 työpistettä, kaikki esiliinoilla peitettyinä. Jokainen meni jonkin pisteen ääreen, nosti essun, jolloin alta paljastui oma työstettävä raaka-aine.

Minun esiliinani alta paljastui appelsiineja, joista piti leikata kuori irti ja jotka piti sitten pilkkoa salaattia varten. Äitini sai muhkeita tomaatteja, joista piti kaivertaa sisus pois. Joku raastoi kesäkurpitsaa, toinen teki tsatsikia ja kolmas silppusi tuoreita yrttejä. Mitään liian monimutkaista ei kurssilla joutunut tekemään, vaan tehtävät sopivat hyvin sellaisellekin, jolla ei ole paljon kokemusta ruoanlaitosta. Halukkaille löytyi kuitenkin pieniä ekstratehtäviä, esimerkiksi mie sain valmistaa juustotäytteen tiropitaa varten.

Välillä kävimme ulkona kurkistamassa pääruokaa. Lammas muhi padassa hiilloksella ja näytti upealta. Istuimme hetken ulkona juomassa valkoviiniä ja juttelemassa, ennen kuin palasimme sisälle.

Sillä välin Afrodite, kreikkalainen mamma, oli valmistautumassa kaulimaan filotaikinaa. Filo pitää saada hyvin, hyvin ohueksi, ja sitä käytetään mm. tiropitaan ja baklavaan. Afrodite kauli, me katsoimme ja saimme sitten taikinasuikaleita täytettäväksi. Mallin mukaan sivelimme ne öljyllä, lisäsimme juustotäytettä ja kääntelimme kolmioiksi. Tiropitan tekeminen oli lopulta helpompaa kuin luulin (tietysti helpotti se, että taikina oli valmiina), ja innostuin tekemään niitä ainakin viisi.

Täytimme koverretut tomaatit ihanalla risotolla, ja sitten seurasi yllätys: aamuvarhaisella kerätyt kesäkurpitsankukat odottivat myös täyttämistä. Olen aina halunnut maistaa kesäkurpitsankukkia, mutta siihen ei ole vielä koskaan aiemmin tarjoutunut mahdollisuutta. Nyt sain paitsi maistaa, myös täyttää niitä itse.

Lopuksi kokoonnuimme yhdessä pitkän pöydän ääreen, joka oli maagisesti kattautunut sillä välin, kun olimme ulkona. Sitten saapuivat ruoat, joita olimme olleet mukana tekemässä: tsatsikia, appelsiini-oliivisalaattia, friteerattuja kesäkurpitsapalloja, täytettyjä tomaatteja ja kesäkurpitsankukkia sekä tiropitaa. Söimme, joimme, ojentelimme vateja, juttelimme, kuuntelimme, nauroimme. Seuraavana pöytään tuotiin lammas sekä perunat. Viimeisenä tupsahti eteen kaksi palaa baklavaa, joista toinen oli herkullinen ja toinen suorastaan taivaallinen appelsiinibaklava. Kurssin piti loppua kymmenen aikoihin illalla, mutta vielä puolenyön aikaan istuimme pöydän ääressä. Ihanaa.

Suosittelen ruokakurssia lämpimästi, mikäli kreikkalainen ruoka kiinnostaa. Oliiviöljymuseo on miljöönä viehättävä, ohjaajat mukavia, eikä kurssilaisen edellytetä olevan huippukokki. Pääasia on hyvä tunnelma, mukava yhdessäolo ja kaikesta palkitsevin tekeminen: se, jonka lopputuloksen saa syödä.