Lähi-itää Lontoossa

Kyllä, kävin taas Lontoossa. En voi sille mitään, että Lontoo pääsi yllättämään täysin ja vei sydämeni heti ensimmäisellä kerralla. Enkä ollut sille altis; Lontoo oli kuulunut miulla niihin kohteisiin joissa olisi ihan kiva käydä, mutta millään ensisijaisella listalla se ei ollut. Syy siihen että tulin ylipäätään menneeksi Lontooseen, oli tietysti Marilyn Monroe.



Mutta Lontoopa päätti ottaa ja hurmata ja minkäs sille mahtaa. Olen nyt kahden vuoden sisällä käynyt Lontoossa kolme kertaa ja suunnittelen jo seuraavaa reissua. Kirjoitan myös Lontooseen sijoittuvaa kässäriä. Olen monesti yrittänyt miettiä, mikä Lontoossa on niin erityisen hurmaavaa, ja vaikka rakkautta on aina vaikea analysoida, tässä muutama syy:
- monikulttuurinen tunnelma yhdistettynä perinteiseen brittiläisyyteen: Maija Poppasen valkopylväiset talot ovat lyhyen metromatkan päässä esimerkiksi hipsterialueista ja afrikkalaiskortteleista
- ruokakaupat, kirjakaupat ja yleensä kaupat: joka kaupunginosassa on ketjujen lisäksi yksityisiä ruoka- ja muita kauppoja, jotka vaihtelevat tietenkin kaupunginosien mukaan ja tekevät jokaisesta paikasta omaleimaisen, elävän ja mielenkiintoisen. Sen rinnalla meikäläiset lähiöt S- ja K-vaihtoehtoineen alkavat näyttää todella tylsiltä
- Lontooseen on helppo solahtaa: julkinen liikenne toimii ja mustat taksit tukevat sitä, kaduilla voi kävellä, ja Lontoossa on niin monenlaisia ihmisiä ettei ketään tuijoteta pitkään
- ruoka: pubit, katumarkkinat, kasvisruoka ja ylipäänsä valtavan monipuolinen tarjonta josta jokainen löytää varmasti jotain, johon ihastua



Viimeisimmällä reissulla kävi niin kehnosti, että lennot eivät pitäneet kutiaan ja olimme Lontoossa lopulta kuusi tuntia myöhemmin kuin piti. Siinä vaiheessa, kun olimme valmiit lähtemään hotellilta liikkeelle, oli jo ilta, nälkä ja ärsytti suunnattomasti. Päivän ainoaksi varsinaiseksi ohjelmaksi (en laske tähän Helsinki-Vantaa seinien tuijottelua) jäi ruoka. Soitin Persepolikseen.



Jos nyt tuntuu deja vulta niin olet oikeassa: tämä ei ollut ensimmäinen Lontoonmatka jonka ensimmäinen kohde on Persepolis Peckhamissa. Matkaseurani eli äitini ei ollut siellä käynyt, mutta oli kyllä kuullut kehuja (öhöm) sekä tutustunut Persepoliksen ja Sallyn ruokiin Snackistan-kirjan ohjeilla. Sally lupasi järjestää meille pöydän vaikka keittiön puolelta, joten hipsimme bussipysäkille ja suuntasimme kohti Peckhamia.



Satoi, oli kylmä ja matkamöhläys (joka ei ollut omamme!) ärsytti vieläkin suunnattomasti, mutta kun astuimme Persepoliksen ovesta sisälle, tunnelma muuttui heti. Puheensorina, eksoottiset tuoksut ja värikkyys saivat jo olon kotoisaksi. Sally toivotti meidät tervetulleeksi ja lopun illan olimme Sirkku ja Mama Sirkku. Saimme hyvän pöydän ikkunan vierestä ja seurasimme illan pimenemistä valoisassa ja lämpimässä Persepoliksessa.



Eikä ole turha sanonta se, että hyvä ruoka, parempi mieli. Koska meillä oli hirveä nälkä ja lisäksi oli Mama Sirkun ensimmäinen kerta Persepoliksessa, otimme maistelumenun. Kaikki ruoka on Persepoliksessa paitsi a) ihanaa myös b) kasvisruokaa ja lisäksi tarvittaessa huomioidaan ainakin gluteeniton ja vegaaniruokavalio. Persepolis taitaa itse asiassa olla tähän mennessä maailman ainoa ruokapaikka, jossa voin luottavaisin mielin sanoa, että tuokaa ihan mitä vaan (mikä on maistelumenun idea). Tiedän, että ruoka on aina ihan loistavaa.



Sitä se oli tälläkin kertaa. Viime kertaan verrattuna maistelumenu oli samantyyppinen, muttei kokonaan samanlainen. Ensin saapui meze-lautanen, joka oli jaettava niin kuin kaikki muutkin ruokalajit. Siinäkin oli pieniä eroja verrattuna vajaan vuoden takaiseen, mutta kokonaisuus oli kyllä aivan yhtä hyvä. Sitten tuli keittoa. Keitot pystyvät harvoin olemaan hämmästyttävän hyviä, mutta tämähän onnistui. Ainoa ruokalaji, joka oli tasan sama kuin viime kerralla (ja jota olen tehnyt monenmonta kertaa kotonakin), oli halloumia hunajalla ja seesaminsiemenillä. Aivan mielettömän hyvä yhdistelmä! Kun päivän pata riisin ja salaatin kanssa saapui, luulin sen olevan viimeinen suolainen ruokalaji, mutta Sallylla oli pieni yllätys. Hän toi annoksen kashk-e-bademjunia ja sanoi että halusi meidän saavan maistaa sitä. Kashk-hera munakoison kanssa on jännä, erittäin umaminen ja herkullinen ruoka. Viimeisenä saapui jälkiruokalautanen, jossa oli Turkish Delight Sundae, kääretortunpala, paklavaa (tämä siis persialainen kirjoitusmuoto meille tutummasta baklavasta) ja vaikka mitä erilaisia hedelmiä. Sundaen söimme paikan päällä mutta osan säilyvämmistä pakkautimme mukaan hotelliin, sillä alkoi olla jo melkoinen ähky.



Sitten tein vielä ostoksia kaupan puolella. Persepolis oli siis alkujaan kauppa ja maahantuoja, mutta kahvila syntyi kun Sally halusi kokeilla reseptejään laajempaan yleisöön. Häneltä on julkaistu viisi kirjaa: Persia in Peckham, Veggiestan (suom. Vegestan), Snackistan (suomennettu samannimisenä), Salmagundi ja Persepolis. Näitä saa hyvin verkkokaupoista (ja suomennettuja myös esimerkiksi Suomalaisesta), mutta tottakai halusin ostaa puuttuvan kirjan paikan päältä. Nyt miulla on siis myös salaatteihin erikoistuva Salmagundi. Sallyn puoliso oli kassalla kun vein sinne ostoskekoni – kirjan lisäksi mm. ras el hanoutia, khmeli sunelia, jujubeja ja ruusuhilloa – ja hän antoi kaupanpäällisiksi I Love Peckham -kassin ja sahramia. Sahramia. Sally tuli vielä halaamaan jäähyväisiksi, eikä ulos astuessa tuntunut enää ollenkaan kurjalta.



Persepolis ei kuitenkaan ollut tämän reissun ainoa kosketus Lähi-idän ruokakulttuuriin. Olimme etukäteen varanneet paikat Sabrina Ghayourin ruokakurssilta. Sabrina Ghayourilta on julkaistu kolme keittokirjaa, Persiana, Sirocco ja Feasts, joista kaksi ensimmäistä on myös suomennettu. Kirjojen ja Sabrinan instagramin myötä olin kiinnostunut hänen tyylistään tuoda persialaista ruokakulttuuria tunnetuksi länsimaissa, joten kun huomasin että yksi hänen ruokakurssi-illoistaan sattuisi sopivasti juuri meidän matkamme ajalle, se oli menoa.



Sabrinan ruokakurssi oli South Kensingtonissa varsin tyylikkään kokkipuodin alakerrassa. Melkoinen ero Peckhamiin, mutta siitähän Lontoossa on kyse. Sabrina itse oli kuitenkin hyvin luonteva ja mukava. Saimme ruokaohjeet monisteella, sillä näitä ohjeita ei ole julkaistu missään Sabrinan kirjoista. Meidä ruokakurssimme teema oli mezet, mutta tarjolla on myös perinteistä tai modernia persialaista sekä täysin kasvisruokaan keskittyviä ruokailtoja.



Aluksi käytiin reseptit yhdessä läpi, jotta kokonaisuus olisi kaikille suunnilleen selvä. Sen jälkeen lähdettiin toteuttamaan ruokia fiksussa järjestyksessä. Jokainen sai korventaa munakoisoa kaasuhellalla, jotta pystyimme tekemään niistä savuista munakoisotahnaa. Sen lisäksi teimme paksua munakasta eli kukua; jogurtti-pinaattikastiketta; lammaskeftoja suolasitruunasalaatilla sekä maustetulla jauhelihalla ja taateleilla täytettyjä filotaikinapötköjä. Kuten menusta näkee, kokonaisuus oli tasapainoinen ja kasviksia käytettiin monella eri tavalla, vaikka lampaanlihakin pääsi kahteen ruokalajiin.



Koko ajan apukädet huolehtivat tarvikkeiden esillepanosta, siivouksesta, tiskauksesta ja kaikesta muusta johon ruokaa laittaessa ei halua keskittyä. Saimme siis keskittyä olennaiseen eli varsinaiseen ruoanlaittoon. Sabrina kertoi selkeästi tärkeimmät asiat, mutta hän antoi meille myös vapaat kädet esimerkisi tarjoilun suhteen. Osallistua sai niin paljon tai vähän kuin halusi, ja valittavissa oli erityyppisiä hommia raaka-aineiden pilkkomisesta paistamiseen.



Lopuksi söimme kaikki yhdessä saman pöydän ääressä. Joka ikinen ruokalaji oli kiinnostava, omanlaisensa ja herkullinen, mutta silti joukosta löytyi oma suosikki: mausteisella jauhelihalla ja taateleilla täytettyjä filorullia olen tehnyt kotonakin ja ne ovat aina vain aivan uskomattoman herkullisia. Sabrina myös signeerasi kirjojaan, joita kurssilaiset olivat joko tuoneet mukanaan tai ostivat paikan päältä. Mie en viitsinyt raahata painavaa keittokirjaa edestakaisin, joten sain nimmarin kurssimonisteeseen.



Kahden erilaisen mutta ihanan Lähi-idän ruokakulttuurikokemuksen lisäksi Lontoo tarjosi tällä reissulla muun muassa
- Harry Potteria (kyllä, kävimme studioilla)
- lukuisia kirjakauppoja
- ymmärryksen siitä, miksi Oxford Streetin Primarkissa (vaatekauppa) on ostoskorit
- vaeltelua Camdenissa ja Kentish Townissa
- katuruokaa, mm. egyptiläistä kusharia ja venezuelalaisia arepoja
- pubi-iltoja
- päivän mietelauseita metroasemilla
- graffititaidetta Brick Lanen ympäristössä
- huikeat maisemat Tower Bridgelta
- Bridget Jonesin talon
- mieleosoituksen ja vastamielenosoituksen
- viihtymistä kissakahvilassa

Lontoossa on jokaiselle jotain. Mene ja käy.

Kommentit

  1. Kyllä menen. Viime kerrasta onkin aikaa. Ja nuo 2 ekaa Sallyn kirjaa jotka oon lukenu (ja toinen on) ovat aivan älyttömän hyviä. menen ihan varmasti Persepolikseen ens kerralla, kiitos vinkistä!

    VastaaPoista
  2. Lontoo on kyllä ehdoton suosikki <3 neljä kertaa käynyt ja mielellään menen aina uudelleen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miulla oli nyt kolmas kerta, kaikki kahden vuoden sisään. Oho!

      Poista
  3. Täällä myös yksi, joka on menettänyt sydämensä Lontoolle. Juuri katselin lentojen hintoja :D Postaus antoi vauhtia töppösiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lontooseen onneksi pääsee vielä suht edullisesti!

      Poista
  4. Mä niin tiedän keneen otan yhteyden kun lähden Lontooseen. Aivan ihana juttu ja ihana Persepolis :)

    VastaaPoista
  5. Lontoo on aivan upea kulttuuri- ja ruokakaupunki. Pian täytyy päästä uudelleen. Viime kerrasta onkin reilu vuosi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lontoo kyllä antaa joka kerralla jotain uutta. Aivan mahtava kaupunki.

      Poista
  6. Tutun näköisiä ruokia, ja niin herkullista. Ja arepat, nam, ne tulivat tutuksi kun asuin Venezuelassa:)Sabrinan kirjat ovat ihania, en omista mutta kirjakaupassa katselen,,,

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen kyllä Sabrinan kirjoja, ovat nopeasti nousseet omien suosikkien joukkoon :)

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Seuraa Instagramissa @kuudespaisti